Ultra Bra, “Ken Saro-Wiwa Is Dead”

Ultra Bra. Photo courtesy of 375 Humanists

I’ve always found the wildly popular 1990s Finnish group Ultra Bra slightly baffling albeit intensely interesting.

Only Ultra Bra were capable of packaging trenchant, politically progressive lyrics in musical and vocal arrangements that wouldn’t be out of place on the TV series Glee.

Here’s a great example, “Ken Saro-Wiwa Is Dead,” a wildly upbeat song about a horrible miscarriage of justice.

The lyrics are partly based on the text of Ken Saro-Wiwa’s final statement in court, which, apparently, was never heard by the judges who sentenced him to death.

***

Ken Saro-Wiwa Is Dead

Lord,
I’m a man of peace, of ideas
And I am angered
By the devastation
Of my people’s land
The oil is burning
Just this he once said to them
Ken Saro-Wiwa

Lord,
The man who dared open his mouth thus
Let him finally leave
For such speeches
The electric chair
Or the guillotine
He cannot live after this
Ken Saro-Wiwa

We all stand before history
I and my colleagues are not the only ones on trial
Shell is here on trial as well
And crimes are punished according to merit
And a crime is punished

Lord,
The man who dared open his mouth thus
Let him finally leave
For such speeches
The electric chair
Or the guillotine
He cannot live after this
Ken Saro-Wiwa
Ken Saro-Wiwa, Ken Saro-Wiwa
Ken Saro-Wiwa, Ken Saro-Wiwa

***

Herra tuomari
olen rauhan ja aatteen mies
ja olen vihainen
tuhoamisesta
kansani maan
öljy palaa
vain tämän heille sanoi kerran
Ken Saro-Wiwa

Herra tuomari
kuinka uskalsi avata suunsa tuo mies
korjatkoon luunsa
tuollaisista puheista
sähkötuoli
tai giljotiini
tämän jälkeen ei saa elää
Ken Saro-Wiwa

Me olemme täällä kaikki historian tuomittavina
minä ja kollegani emme ole ainoita syytettyjä
myös Shell on täällä tuomiolla
ja tehdyt rikokset rangaistaan ansionsa mukaan
ja tehty rikos ansionsa mukaan

Herra tuomari
kuinka uskalsi avata suunsa tuo mies
korjatkoon luunsa
tuollaisista puheista
sähkötuoli
tai giljotiini
tämän jälkeen ei saa elää
Ken Saro-Wiwa

Ken Saro-Wiwa, Ken Saro-Wiwa
Ken Saro Wiwa, Ken Saro-Wiwa

—Ultra Bra, “Ken Saro-Wiwa on kuollut” (Vapaaherran elämää LP, 1996); source: letssingit.com

The Women’s Caucus

naisliiton eduskuntaryhmä 1907 v.

The first women’s caucus in the unicameral Finnish parliament, 1907. The caucus was actually larger, as six female MPs from the SDP were not included in this picture.

Women occupy 43% of the seats in the current Finnish parliament, putting the country in seventh place in the world rankings behind Rwanda, Bolivia, Andorra, Cuba, Sweden, and Seychelles.

The US is tied at 19% with Burkina Faso, Estonia, Kenya, Mauritius, Panama, and Slovakia, while Russia is tied at 14% with Fiji, Guinea-Bissau, Malta, Romania, Somalia, and Turkey.

Information courtesy of The Telegraph; photo courtesy of Uutisvuoksi

Jouni Inkala, “This Is the World”

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Tässä on maailman, tässä sen reuna.
Pilvien nyrkit, kallonvalkoinen valo.

Sen nauru. Painovoimattomien lokkien nokista
niiden kirkaistessa,
kivien pinnoilta, missä aika raastaa näkyvää hiljaisuutta.

Tässä kuiskauksessa jos se on ainoaa vapautta.

******

This is the world, this is its edge.
Clouds likes fists, light white as a skull.

Its laugh. From the beaks of weightless gulls
When they shriek.
From the surfaces of rocks, where time grates a conspicuous silence.

In this whisper if it is the only freedom.

—Jouni Inkala, Tässä sen reuna (WSOY, 1992)

Translation and photograph by Living in FIN

Eeva Kilpi, “February”

eeva_kilpi_4
Eeva Kilpi

Helmikuu
On irrottava lapsistaan, sanoo isoäiti.
Se on vaikeampaa kuin vanhemmista irtoaminen,
koska vastuu siirtyy eteenpäin
ja kulkee mukana hautaan saakka.

On suojeltava lapsuutta lapsissaan,
heidän viattomuuttaan
joka vajoaa aikuisuuden kerrosten alle.

Siellä se kuitenkin yhä on,
syvällä, ahtaalla ja piilossa,
kunnes sen kohtaa taas
lapsenlapsissaan.
Silloin on suojeltava heitä,
sillä äkkiä hekin vain pyörivät maailmalla
ikäistensä kanssa

ja sinä ihmettelet
mihin aika meni,
miksi he muuttuivat
kun itse pysyit samana:

lapsena joka tarkkailee maapallon elämää
vanhuutensa periskoopilla.

Eikä kukaan tiedä
että tähystäjä on talvisodan aikainen pikkutyttö,
vanhentumaton,
jolle yhä tapahtuu mullistavia asioita,
jonka maailma yhä järkkyy.

– Minä virtailen, sanoi äiti.
– Minäkin virtaan, äiti,
ees ja taas.

February
You need to detach yourself from your children, says grandmother.
It is harder than separating from parents,
because the responsibility moves on
and goes with you to the grave.

You need to protect the childhood in your children
their innocence
which sinks under adulthood’s layers.

It is still there, however,
deep, cramped and hidden,
until you encounter it again
in your grandchildren.
Then the need to protect them,
since suddenly they too are spinning round like the globe
with peers

and you wonder
where the time went
why they changed
while you yourself stayed the same:

a child who monitors life on earth
through the periscope of old age.

No one knows
that the lookout is a little girl from the Winter War,
who never grows old,
to whom devastating things are still happening,
whose world is still shaking.

“I’m flowing,” said mother.
“I’m flowing, too, mother,
back and forth.”

—Eeva Kilpi, Kuolinsiivous (WSOY, 2012)

Translated by Living in FIN. Photo of Eeva Kilpi courtesy of Kotiliesi magazine

Eeva Kilpi, “Animalia”

Animalia

Jokainen eläin on subjekti.
Se on: oman elämänsä keskipiste,
itsensä puolustaja,
varuillaan joka suuntaan
niin kuin sinä ja minä.
Omanarvontuntoinen:
ei sallisi itseään loukattavan.

Kohteita on vain rakkaudella
ja julmuudella ja toiveilla,
muuten on kaikki vain omaa kokemusta
Kaikki on minä.

Minä riipun sinun olkapäilläsi tapettuna.
Minä pelkään kun lähestyt pihdit kädessä.
Minä istun ja odotan sinun häkissäsi.
Minä palelen. Minulla on ahdasta.
Minuun koskee.

Olet unohtanut jotain oleellista.
Olet unohtanut että
minä olen minä
Ei tämä ole stressiä.
Minä kärsin.

Every animal is a subject.
That is, the focal point of its own life,
Defender of itself,
Vigilant in all directions
Like you and me.
Self-respecting:
It would not let itself be injured.

Only love and cruelty
And desire have objects.
Otherwise, everything is only one’s own experience.
One’s experience is everything.
Everything is me.

I dangle from your shoulders, murdered.
I am afraid when you approach, pliers in hand.
I sit waiting in your cage.
I am freezing. I am cramped.
I hurt.

You have forgotten something essential
You have forgotten
I am me.
This is not stress.
I am suffering. Continue reading “Eeva Kilpi, “Animalia””

Jouni Inkala, “Limpid Pearls, Drops of Water”

h-52032649

Vesipisaroiden kirkkaat helmet välähtävät hämähäkinverkossa,
myrskystä tyyneen aamuun käännähtäneellä pyykkinarulla.
Ja on hiljaista.
Aurinko lehahtaa lukkina sen raukeaan keskukseen,
ahmii yönkosteat saaliinsa.

Kunnes on keskipäivä eikä muuta tapahdu.

Viinimarjapensaat raivosivat pimeässä tuulessa
kuin törkeästi
liian monta nukkujaa pidättelevät teltat.

Siittävät muistissa vieläkin jälkeläisiään,

jotka syntyivät vuosia sitten kun maa oli kylmä
ja leirin aamiaislihapullat lautasella

näyttivät pöllön oksennuspalloilta.

Jonkin linnun hysteria, joka alkaa vaatia itselleen
uutta tulkintaa,
sitten oravassa laukeavan ajan syöksy läpi nurmikon
todistavat että jokin on ehdottomasti olemassa.

Sillä on minunhajuinen ääni,
minunvärinen valottunut ilme.

Limpid pearls, drops of water glisten in a spider’s web,
in the morning calm on a clothesline twisted by the storm.
And it’s quiet.
The sun wafts like a daddy longlegs into its languid center,
devouring its nightmoist prey.

Until it’s noon and nothing else happens.

The currant bushes raged in the dark wind
like an indecent
mob of sleepers clutching tents.

In their memories they sire even more offspring,

born years ago when the ground was cold
and the breakfast meatballs on the plate at camp

resembled owl pellets.

A bird’s hysteria, which begins insisting
on its own new rendition,
then the ejaculation time’s dash across the lawn in the squirrel
testify that something definitely exists.

It has a voice that smells like me,
an exposed expression my color.

— Jouni InkalaTässä sen reuna (WSOY, 1992)

Translated by Living in FIN. Original courtesy of Electric Verses. Photo courtesy of MTV Uutiset