Eeva Kilpi, “A Song about the Love of Trees and Animals”

P7220076

Eeva Kilpi
Laulu rakkaudesta puihin ja eläimiin

Nyt minä laulan rakkaudesta
puihin ja kukkiin ja eläimiin.
Pysähdy, katso, ne vaarassa ovat,
suojele niitä, oi suojele niitä.

Tervehdi kukkaa, kumarra sille,
polvistu lehdokin edessä.
Anna sen kasvaa, älä taita ja tallaa,
se kuihtuu sinun vaasisi vedessä.

Anna sen kasvaa, anna sen olla,
se on olento siinä kuin sinäkin.
Joka ruoho tuntee, joka eläin pelkää,
se on kohtalotoveri ihmisen.

Minä laulan sinulle rakkaudesta
puihin ja metsiin ja harjuihin.
Pysähdy, katso, ne silmissä siintää.
Oi, että siintäisi vastakin.

Ei ole ihminen tuhonnut vielä
kaikkea metsää, onneksi ei.
Pahaa on tehty, paljon on mennyt,
niin monta korpea ahneus vei.

Vaan yhä minä laulan voimasta jonka
vain metsä voi antaa sydämeen,
voimasta joka saloilta huokuu
avuksi tuskaan ja sairauteen.

Oi veljeni kuusi, siskoni koivu,
mäntyni, haapani, leppäni oi,
vaahtera, paju, paatsama, tuomi,
pihlajat, katajat kansani,

joukkoonne minut ottakaa mukaan,
syliinne minut sulkekaa,
suruni teidän suruunne liitän,
hätäni teidän kanssanne jaan.

Yhä kukkii niitty, lentää höyty,
puhkeaa silmu ja lehti ja nuppu,
yhä venyy norkko ja punertaa käpy,
tuoksuu neulanen, pihka ja suo.

Olen mutaa ja suota, olen sieni ja sammal,
olen mättäällä karpalo, lakka ja kyy.
Samaa kipua kannan, samoin säikyn ja pelkään,
minä pyydän vain olla, en osta, en myy.

Minä laulan vielä rakkaudesta
lintuihin, mäyriin ja ilveksiin.
Ne vaarassa ovat, kuolema vaanii,
suojele niitä, oi suojele niin.

Eläimen silmistä jumala katsoo
sinua silmiin, tunnetko sen?
Älä käänny pois, älä pakene, torju,
kohtaa totuus surullinen.

Kohtaa eläimen jumalan-katse,
sinulta apua pyytää se nyt.
Rauhaa ja oikeutta se vaatii,
Jumala sortoon on kyllästynyt.

Jätä lehdot ja kummut jumalan käydä,
rannat jumalan soudella,
jumalan lentää ja jumalan kukkia,
jumalan uida ja pöristä.

Vapauteen vangittu elämä kaikki,
ihminen, kahleet kaikilta pois!
Ei ole luonto vain ihmistä varten,
luonto on luojasi, muista se.

Oi veljeni puu, oi siskoni heinä,
oi sukuni suuri: eläimet.
Samaa kudetta ollaan, samaa verta ja tuhkaa,
samaa ahdistusta ja unelmaa.

P7220009

Eeva Kilpi
A Song about the Love of Trees and Animals

Now I shall sing about the love
of trees and flowers and animals.
Stop and look: they are in danger.
Protect them, o protect them.

Greet the flower, bow to it.
Kneel before the grove.
Let it grow: don’t trample and break it.
It will wither in the water in your vase.

Let it grow, let it be.
It is a being in the same wise you are.
Every blade of grass feels, every animal knows fear.
It shares man’s plight.

I shall sing to you about the love
of trees and woods and ridges.
Stop and look: they loom before your eyes.
Oh, that they would only still loom.

Man has not yet destroyed
all the woods, fortunately.
Bad things have been done, much has been lost.
Avarice has eaten up so much wildnerness.

But still I shall sing of the power
only the forest can grant the heart,
the power emanating from the wilds
helping us bear anguish and illness.

O brother pine, sister birch,
my pine, my aspen, my alder,
maple, willow, buckthorn, hackberry,
rowan, the junipers of my people,

take me into your throng,
enclose me in your embrace.
I shall join my sorrow with your sorrow,
I shall share my distress with you.

The meadow still blossoms, the fuzz flies.
Bud and leaf still burst open.
The catkin still stretches, and the cone reddens.
Needle, resin, and swamp still smell.

I am mud and swamp. I am mushroom and moss.
I am cranberry, cloudberry, and viper in a hassock.
I endure the same pain. I spook and scare the same way.
I just ask to be. I neither buy nor sell.

I shall also sing about the love
of birds, badgers, and lynx.
They are in danger: death stalks them.
Protect them, o protect them.

Through animal’s eye God looks
into your eyes. Do you feel it?
Don’t turn away, don’t run away, fight back.
Face the sad truth.

Face animal’s God-gaze.
It now asks you for help.
It demands peace and justice.
God is sick of the oppression.

Let God’s groves and hillocks grow.
Let God’s beaches go for a row.
Let God fly and let God flower.
Let God swim and buzz.

Free all captive life,
man, take the chains off everything!
There is no nature only for man.
Remember that nature is your creator.

O brother tree, o sister grass.
O my great family of animals.
We are made of the same weft, the same blood and ash,
the same anguish, the same dreams.

P7200622

Originally published in Eeva Kilpi, Animalia (WSOY, 1987). Translation and photos by Living in FIN

Advertisements

Eeva Kilpi, “Tansies”

Pietaryrtti_IMG_4701

Viimeinen päivä.
Ja säätiedotuskin niin kaunis:
Lämmin lounaan ja lännen välinen ilmavirtaus
vallitsee Suomessa.

Lähtiessäni totean:
pietaryrttejä piha täynnä.
Koko kesän olen lukenut:
tulee, ei tule, rakastaa, ei.

Pietaryrtti_IMG_9912

The last day.
The weather forecast is so beautiful.
A warm southwesterly westerly wind
prevails over Finland.

As I leave I note
the yard is full of tansies.
I counted them the whole summer long.
Loves me, loves me not. He’ll come, he won’t.

Originally published in Eeva Kilpi, Laulu rakkaudesta ja muita runoja (WSOY, 1972). Translated by Living in FIN. Photos courtesy of Luonnossa

Eeva Kilpi, “I Finally Plucked Up My Courage”

Finland’s 100th Independence Day is almost over, but I wanted to say happy birthday to my favorite country by exercising a little of the independence it has afforded me by giving me a whole new language, a language I never imagined I’d be learning until nine years ago, and the miracle of meeting wise, tender, witty souls in the medium of that language.

I’m especially grateful to Finland and Finnish for acquainting me with the great Finnish writer Eeva Kilpi, whose novels, short stories, memoirs, essays, and poems should be translated into more languages. They are mostly as dissimilar as two writers could be, but occasionally she reminds me of the great Czeslaw Milosz. But mostly she reminds me of herself, which is always the real sign of a great writer.

This is just the next poem from her first collection, A Song about Love and Other Poems, published in 1972 (after she was already famous for her prose works), which I’m now translating all the way through.

It’s not patriotic at all, and has nothing to do with Independence Day, but it does have something to do with independence. LIF

haarapaaskyt

Nyt minä lopulta rohkaisin mieleni,
soitin hänelle lennättimestä ja sanoin:
Tämä on Eeva Mikkelistä päivää.
Mitä sinulle kuuluu?
Minä lähden tältä kesältä torstaina.
Houkuttaisiko sinua sitä ennen
tulla vielä kerran käymään täällä?

Minulla on kiireitä, hän sanoi, ikävä kyllä,
eikö sinulle sopisi joskus myöhemmin syksyllä?

Riippuu pääskysistä, minä vastasin,
jos ne ehtivät lähteä ennen minua,
suljen ikkunan enkä enää tule.

Vai niin, hän sanoi. Mitenkähän se oikein on,
minulla hälyttää nyt valitettavasti toinen puhelin.
Mutta kun tulet kaupunkiin niin otetaan yhteyttä.

Suon kohdalla muistin miten se oli:
Laurilta laumaan, Pertulta pois.

Ja minä olin meinannut jo Maunona.

•••••••

I finally plucked up my courage.
I called him from the telegraph and said,
This is Eeva, calling from Mikkeli, hello.
How are you?
I’m wrapping up the summer on Thursday.
Could you be tempted before then
to come here again for a visit?

Sadly, he said, I’m busy.
Would it work for you sometime later in the fall?

It depends on the swallows, I replied.
If they manage to leave before me,
I’ll close the window and not come back.

Is that so? he said. Whatever the matter is,
unfortunately, my other phone is buzzing now.
But when you come to the city, we’ll get in touch.

Under my breath I remembered how the saying went.
“The birds flock on Lauri’s, and fly away on Perttu’s.”

And I was going to be a Mauno.*

* In the Finnish Lutheran calendar, Lauri’s nameday is August 10, while Perttu’s nameday is August 24. Mauno’s nameday is August 19. The equivalents of these men’s first names in English are Lawrence, Bartholemew, and Magnus.

Originally published in Eeva Kilpi, Laulu rakkaudesta ja muita runoja (WSOY, 1972). Translated by Living in FIN. Photo courtesy of Irman Kuvia

Eeva Kilpi, “A Strange Tongue”

SONY DSC

Tällä hetkellä jaksan lukea
vain kirjailijaelämäkertoja:
miten vaikeaa heillä on ollut;
ja sitä kirjaa josta pidit.

Joka ilta katson yhtä kiveä tien päässä,
mutta se pysyy kivenä.
Ja yksi horsma mäellä
osoittautuu aina vain horsmaksi.

Mutta aamuisin jokin kummallinen kieli
avartaa mieleni hetkeksi
ikään kuin se olisi olemassa
ja me osaisimme sitä.

••••••••

At the moment I can stand to read
only biographies of writers
(how hard they have had it)
and the book you liked.

Every evening I look at the same rock at the road’s end,
but it goes on being a rock,
and the one fireweed on the hilltop
always turns out to be a mere fireweed.

But in the mornings a strange tongue
expands my mind for a while,
as if it really existed
and we could speak it.

Originally published in Eeva Kilpi, Laulu rakkaudesta ja muita runoja (WSOY, 1972). Translated by Living in FIN. Photo courtesy of Wikimedia Commons

Tomi Kontio, “Even If You Left”

Tomi Kontio

Vaikka lähtisit, et sinä katoa,
ei aurinko ole pöydälle unohtunutta mandariinia kauempana,
eikä se kynä, joka on nimeesi takertunut
liikahda jalustaltaan.
Minä olen muuttunut lapseksi taas,
olen pudottanut sokeuteni kuin liinan ikkunasta
ja nähnyt, että se ei putoa,
että maailmankaikkeus ei laajene,
että tähtien välillä ei ole etäisyyttä,
että elävät eivät ole sen lähempänä kuin kuolleetkaan,
että maapallo ei ole pyöreä
ja että kaikki on
yhdessä pisteessä: siinä missä hiili muuttuu
timantiksi, kärsimys sanaksi.

Even if you left, you would not disappear,
nor would the sun be farther away than the mandarin, forgotten on the table,
nor would the pen, clinging to your name,
budge from its stand.
I have become a child again.
I have shed my blindness like a linen, pulled from a window,
and seen it does not fall,
the universe does not expand,
there is no distance between the stars,
the living are no nearer than the dead,
the earth is not round,
and everything occupies
a single point where carbon turns into
diamonds, suffering into words.

—Tomi Kontio, Taivaan Latvassa (Tammi, 1998)

Source: Electric Verses. Translated by Living in FIN. Photo courtesy of Kolonkolonkolo

••••••

“Interview with Tomi Kontio,” published on YouTube, 8 April 2013. Interviewer: Oula Lehto. Camera: Thomas Hagström

Eeva Kilpi, “A Song about Love”

eeva-kilpiEeva Kilpi

Eeva Kilpi
A Song about Love

So, one day
we shall twist our bodies round each other
and snap shut the lock, never to be detached again,
thy cervical wear and tear intertwined with my gout,
my stomach ulcers cheek by jowl with thine heart ailments,
and my rheumatism snug against thy lumbago.
Thou and I ne’er shall part.

Thou, dear, shalt forget thine arrhythmia, shortness of breath,
and the necrosis
lodged already in thine heart,
and I shall forget my catarrh, restless legs,
and the incessant chafing on my left side,
come frost and misfortune and whate’er else.

My breasts are empty and flat.
Take them in thy hands, dear,
as one day when thou lookest they shall sag.
Wilt thou love me then,
hey diddle diddle all the day?

Lord, teach us to accept old people’s love,
young people’s love, middle-aged people’s love,
ugly people’s love, obese people’s love, poor people’s love,
poorly dressed people’s love,
and lonely people’s love.
Teach us to accept love.
We are so afraid of it.

Thou shalt take my breasts in thy hands,
my flat, stretched breasts,
and touch the wrinkled tips with thy lips.
The cataract in thine eye whilst thou wait for a hospital bed:
thou shalt fumble thy way to me blind,
grope me with thy mind’s hand.
Grope away:
beneath all these wrinkles it is me.
Life has finally forced us into this guise,
my Arctic bramble, my snow bunting, my swallow.

My lumps shall nestle in thy pits,
Thy crinkles in my grooves,
and alongside thy miseries I shall pray silently for thy death.
Bright are the day and the eve.

•••••••

Laulu rakkaudesta

Ja eräänä päivänä
me koukistumme toistemme ympärille
ja naksahdamme lukkoon emmekä irtoa enää,
sinun kulumavikasi minun kihtiini kietoutuneena,
minun mahahaavani sinun sydänvaivasi vieressä
ja reumatismini sinun noidannuoltasi vasten,
emme erkane konsana ei.

Ja rakas, sinä unohdat rytmihäiriösi, hengenahdistuksesi
ja kuolion
joka sydämessä jo on
ja minä unohdan katarrini, levottomat jalkani
ja sen alituisen kalvamisen vasemmalla puolella
ja tulkohon hallat ja harmit ja muut.

Minun rintani tyhjät ja litteät
ota käsiisi rakas
sillä eräänä päivänä kun katsot ne riippuvat pitkinä,
rakastatko minua silloin
tula tuulan tuli tuli tei?

Herra, opeta meitä hyväksymään vanhojen rakkaus,
nuorten rakkaus, keski-ikäisten ihmisten rakkaus,
rumien rakkaus, lihavien rakkaus, köyhien rakkaus,
huonosti puettujen rakkaus
ja yksinäisten rakkaus.
Opeta meitä hyväksymään rakkaus,
me niin pelkäämme sitä.

Ja sinä otat käsiisi minun rintani,
minun venyneet litteät rintani
ja kosketat huulillasi kurttuisia nipukoita
ja kaihi silmissäsi sinä sairaspaikkaa odotellessasi
hapuilet sokeana luokseni,
tunnustelet minua käsimielin.
Tunnustele vaan:
kaikkien näitten ryppyjen alla se olen minä,
tähän valepukuun elämä meidät viimein pakotti,
mesimarjani, pulmuni, pääskyni mun.

Ja minun kyhmyni painautuvat sinun kuoppiisi,
sinun ryppysi minun uurteisiini
ja kärsimystesi äärellä minä rukoilen hiljaa kuolemaasi.
On kirkkaana päivä ja ilta.

Originally published in Eeva Kilpi, Laulu rakkaudesta ja muita runoja (WSOY, 1972). Translated by Living in FIN. Photo of Eeva Kilpi courtesy of Janolehti

Couch Potato

couch potato

Panel 1
Viivi: Father and mother are going to marry me off to some rich brat.
Wagner: Great!

Panel 2
Viivi: How’s that?!
Wagner: You’d be rich again. You gave away the inheritance, after all.

Panel 3
Viivi: What about you?!
Wagner: I’ll be lying on this couch as always.

Translated by Living in FIN. Originally published in Hesari on October 25, 2017. Written and drawn by Juba (Jussi Tuomola)