Hannu Salakka, “Night Is Just a Shadow”

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Yö on vain varjo,
unet ovat toisesta maailmasta
joka meillä vain yksin on.
Näyt syntyvät
painuakseen jälleen unohduksiin niinkuin ne,
jotka elivät täällä ennen.

Night is just a shadow.
Dreams are from the other world,
which, alone, is ours alone.
Visions are born
to descend again into oblivion like the ones
who lived here before.

—Hannu Salakka, Kesä kesältä syvemmin (Otava, 1977), p. 9. Translation and photo by Living in FIN

 

 

Advertisements

Hannu Salakka, Three Poems

1024px-Finnish_barn

1.

Sateen jälkeen kävelen kalliola
jolta hevonen putosi ja kuoli.
Katson alas.
Mutta ei,
putous ei ole kyllin suuri,
tuskin edes tömähtäisin.
Ja täällä on jo tapahtunut jotakin suurta.

After the rainshower, I walk to the cliff
where the horse fell and died.
I look down.
But no,
the fall is not long enough.
I would barely make a thud.
Yet something great has already happened here.

2.

Maailmalla

Katuja kulkien
voi katsella pensasaitoja,
talojen seinämiä,
autolla voi ajaa halki maaseudun,
kuulla ehkä hevosen hirnuvan,
nähdä tytön istuvan pienen joen rannalla,
mutta kuolema ei enää aja vaunilla öisin
musta viitta hulmuten:
jo aamuisin se tummassa puvussaan
istuu autoon
ja päivän kiitää tiellä,
juna pääsee rataa pitkin
asemalta asemalle
ja voi matkustaa kuin pakeneva,
mutta mistä enää löytä vieraat kasvot,
jotka eivät ole kaupan,
ystävällisen kansan,
joka kutsuu elämään hetkeksi heidän keskelleen
sovussa sen tapojen kanssa.

Out in the World

Walking through the streets
you can see hedgerows,
walls of houses.
By car you can drive across the countryside,
maybe hear a horse neighing,
see a girl sitting on the bank of a tiny river,
but death no longer rides in a wagon by night,
black cape fluttering.
In the mornings, dressed in a black suit, it
gets into a car
and speeds the day down the road.
A train travels along a track
from station to station.
You can travel like an escapee,
but where do you find strange faces anymore
that are not for sale,
a friendly people
who would invite you to live among them for a moment
in keeping with their customs?

3.

Tiimalasi

Talvet ovat äänettömiä,
suunnattomia,
ja kaikki yhdessä.
Kuka piirtäisi hangen täyteen kirjaimia
joista ei muodostuisi kaipuuta
ja puhuisi ilman täyteen sanoja
joissa ei olisi mitään surullista.

Olen nähnyt ihmisten tulevan,
tehtaan imaisevan heidät sisäänsä
ja sylkäisevan puolijuoksua ulos,
ja ihmisten katoavan.

Olen herännyt kellon ääneen
ja nukahtanut sen jäädessä vartioimaan unta,
nähnyt kevään jokaisen alastoman aamun,
yhden kerrallaan.
Päivästä päivään olen nähnyt
saman auringon nousevan
saman ladon ohi saman joen ylle
ja laskevan saman synkän metsän taa.

Niin monet ovat kuolleet.
Niin monet ovat synytmättä
ja tulevat kuolemaan.
Kuka muistaisi kaikki kuolleet
ja jättäisi heistä kertomatta.

Kaikki tuulet tulevat kaukaa mereltä
ja menevät sinne takaisin.
Minä vain pimeästä toiseen.
Kuin yli joen.

Hourglass

The winters are silent,
immense,
and all together.
Who would draw letters full of snowdrifts
for which no one would long,
and speak words full of air
about which there is nothing sad.

I have seen people come,
seen the plant suck them in,
seen them spit halfway out,
and seen people disappear.

I have been awakened by the sound of the clock,
and fallen asleep while keeping watch over its sleep.
I have seen every naked spring morning,
one at a time.
Day after day, I have seen
the same sun rising over the same river near the same barn
and setting behind the same sullen forest.

So many have died.
So many have not been born
and are coming to die.
Who would remember all the dead
and leave them unnamed?

All the winds come from far off the sea
and go back there.
I just go from one time of darkness to another.
Like across the river.

—Hannu Salakka, Kuin unessa viipyen (Otava, 1990), pp. 577, 81, 304. Translated by Living in FIN. Photo courtesy of Wiktionary

Eeva Kilpi, Six Poems

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

—Minä elän nyt niin että kuoltuani
jumalakin itkee sitä
että loi ihmisen ainutkertaiseksi

“I am alive now that I am dead.”
Even God bewails the fact
He made man unique.

 

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Neitseestä syntynyt,
he sanoivat
ja ajatella, se meni läpi.

Ja nyt kun virhe on tehty
ja me elämme siinä yhä,
ei voi muuta kuin kuvitella
miten toisin olisi kaikki,
jos he olisivat nostaneet totuuden kunniaan,
sanoneet:
—Ole siunattu, avioton äiti.

Born of a virgin,
they said,
and to think it got through.

Now the error has been made
and we live with it still,
you cannot help but imagine
how different everything could have been,
if they had done credit to the truth
and said:
“Blessed art thou, o unwed mother.”

 

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Tänä iltana minulle selvisi heijastuksen tarkoitus:
Mikä muu saisi kuun lumpeitten joukkoon?

The purpose of reflections was made clear to me this evening.
What else would make the moon go into a patch of water lilies?

∴∴∴∴∴∴∴∴∴∴

Minä olen vain episodi elämässäni
niin kuin kaikki muukin,
avioliitto, miehet, lapsetkin.
Minä haluaisin päästä ja takaisin
siihen ykseyteen
johon alunperin synnyin.

Jos tämän vain olisi tiennyt:
että kaikki on vaiheta, välikohtauksia,
että mikään ei jää lopulliseksi . . .
Niin mitä sitten?

I am only an episode in my life
like everything else:
marriage, the men, the children.
I would like to go back
to the oneness
into which I was originally born.

If only to find out this.
if everything is a phase, an incident,
if nothing remains final,
what, then, is the big deal?

IMAG4661

Huono tie ja pitkä heinä,
polulla rupikonnat, omat ruppanani,
vartioimassa pihaa.
Kivijalassa valppaina kyyt,
toinen musta, toinen vihertävä,
portailla avuliaat nokkoset.
Yössä lepakkojen armeija.
Ja kun kirjoitan, ylpeyteni,
kolme karhunputkea
turvaavat selustan ikkunan takana.

Lukevat salaa olkapään yli
mita kirjoitan heistä.

A poor road and long grass,
toads on the path, my own blood cakes,
watching over the yard.
The vipers in the plinth are vigilant.
One is black, the other greenish.
The nettles on the stairs are helpful.
There is an army of bats at night.
And when I write, my pride,
three angelicas
guard the rear from behind the window.

They secretly read over my shoulder
what I am writing about them.

 

P7300064.JPG

Japanilainen vieraani
käsitti vaivoin, että Suomessa ei ollut
neljäkymmentä miljoonaa asukasta.
Neljätoista miljoonaa hän olisi juuri
ja juuri jaksanut ottaa vastaan.
Mutta neljä ja puoli miljoonaa
oli hänelle liikaa.

Me vaikenimme kohteliaasti.

A Japanese guest of mine
realized painfully Finland did not have
forty million inhabitants.
He would have barely had the strength
to accept fourteen million.
But four and a half million
were too much for him.

We politely held our tongues.

—Eeva Kilpi, Terveisin (WSOY, 1976), pp. 92, 72, 28, 116, 19, 83. Translations and photos by Living in FIN

Hannu Salakka, “Any Hilltop of Yours”

andreyeva-ukkokoli.jpg
On mikä tahansa mäenharjanne tai kukkula,
vuori tai niin pieni kumpare
että mahtuu kokonaan kämmenen alle,
niin heti haluan kiivetä sille katselemaan
ja painaa mieleen kaiken
minkä matkalla olen nähnyt.
•••••••••
Any hilltop of yours or hillock whatsoever,
a mountain or a knoll so small
it fits completely under the palm,
so I immediately want to climb it and have a look,
and commit to memory everything
I have seen en route.
 
—Hannu Salakka, Ennen kapaisin tähän (Otava, 1983), p. 21. Translated by Living in FIN. View of Ukko-Koli (Koli National Park, North Karelia) courtesy of Yekaterina Andreyeva and reprinted with her permission.

Eeva Kilpi, “Regards”

EevaKilpi_ElinaOrpana_(2)
Eeva Kilpi

Rakas Eeva, he kirjoittavat,
tee meille uusi laulu rakkaudesta
kun entinen on jo kulutettu loppuun.

Tämä on vanha laulu ja
pelkään pahoin
ikuinen:
Sinä olet minun sairauteni,
vammani ja vajavuuteni,
sokeuteni, kuurouteni ja sortunut ääni,
kramppini ja stigmani,
mato suolissani, neula veressäni,
haavani ja varjostumani.
Minä kaipaan sinussa elämääni:
tautia joka on kuolemaksi;
tuttua närästystä,
ikiomaa kutkaa,
vanhaa kolotusta,
joka on turvallisempi kuin uudet oudot vaivat;
kainalosauvojani ja kipsiäni,
näärännäppyäni ja japykimääni,
vinoa hammasta ja väärää purentaa
joka on minulle ainoa mahdollinen.
Olet kieliopillinen omistusliitteitä minussa.
Minun rakkauteni Korkea Veisu on paksu kuin lääkärikirja
ja yhtä täynnä anatomiaa ja kipua.

Mutta on toinenkin laulu: levollinen
joka vain soi ja soi
suostumatta paljastumaan sanoiksi.
Ehkä se ei antaudu koskaan.
Mutta se on ja.

Terveisin

•  •  •  •  •  •  •  •  •  •

Dear Eeva, they write,
make us a new song about love
as the previous song has worn out.*

This is an old song and,
I’m afraid, terribly
perennial.

You are my ailments,
my injuries, and my shortcomings,
my blindnesses, my deafnesses and broken voice,
my cramps and my stigmata,
the worm in my gut, the needle in my blood,
my wounds and my shadow.
I miss my life in you:
a disease that is fatal,
a familiar heartburn,
my very own itch,
an old ache
that is safer than odd new complaints,
my crutches and my cast,
my stye and my chapped skin,
crooked tooth and bad overbite.
You are my possessive suffixes.
My love the Song of Songs is as thick as a medical book
and as full of anatomy and pain.

But there is another song: restful,
it just plays and plays
without agreeing to reveal its words.
Maybe it will never give up.
But there you have it.

Regards

—Eeva Kilpi, Terveisin (WSOY, 1976), pp. 93–94. Translated by Living in FIN. Photo of Eeva Kilpi courtesy of Karjalan Liitto

* An allusion to Eeva Kilpi’s first collection of poems, Laulu rakkaudesta ja muita runoja (WSOY, 1972)—A Song about Love and Other Poems. It was followed by Terveisin (Regards), from which this poem has been drawn.

Hannu Salakka, “My Life Is Called Dismal”

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Elämääni sanotaan ankeaksi,
itseäni alakuloiseksi,
vaikka olen vain ajatuksissani.
Mielissäni.
Mielin kielin.
Jos näyttäisin miltä minusta tuntuu todella
heidän keskellään olla,
ei olisi sellaista sanaa.

……………………………

My life is called dismal,
I am said to be gloomy,
although I am only lost in my thoughts.
In my moods.
Mindful.
If I looked how I really feel,
being amidst them,
there would be no word for it.

—Hannu Salakka, Niin joudun kauas tulevaisuuteen (Otava, 1989), p. 82. Photo and translation by Living in FIN