Vilja-Tuulia Huotarinen, “Our Golden-Brown Heads”

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Meidän kullanruskeat päämme ovat kumartuneet
toisiaan vasten, kynä rapisee hiiren jälkiä, suu avautuu
välillä leijonan kokoiseen haukotukseen, mutta sieraimet
värähtävät valppaasti. Nyt tehdään salaisuuksia. Avaudutaan.
Liittoudutaan. Kuuntelen ekassa pulpetissa Eleanor Rigbya
joka laulaa ikkunalaudalla, jalat eivät mahdu enää
pulpetin alle, katson lasin läpi mustia haavoja
koivujen kyljissä, hiiltyneitä arpia tiukan valon syleilyssä.

Kun tunti loppuu ja sujautamme paperit reppuun,
näen hänen reunamerkintänsä: tähtiä marginaaleissa,
kirkkaita kovia terässiipisiä ikuisia.

:::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::

Our golden-brown heads are stooped
towards each other, pencils scratch mouse tracks, mouths open
occasionally into lion-sized yawns, but nostrils
vibrate vigilantly. Secrets are made. They are revealed.
Alliances are formed. At the first desk I listen to Eleanor Rigby
singing in the windowsill. Legs no longer fit
under the desk. I look through glass at black wounds
on the birch sides, charred scars in the taut light’s embraces.

When the lesson ends and we slip our papers into rucksacks,
I see his edge markings: stars in the margins,
bright hard steel-winged everlasting.

— Vilja-Tuulia Huotarinen, Sakset kädessä ei saa juosta (WSOY, 2004), p. 42.

Photo of former Savikanta School (Imatra, South Karelia) and translation by Living in FIN

Advertisements

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s